Kahdeksan kuuluisaa kummitustaloa Tallinnan vanhassakaupungissa

Tästä vanhasta kauppiaan talosta kerrotaan karmivaa tarinaa. Legendan mukaan siellä asui aikoinaan varakas talonomistaja, jonka ylenpalttinen elämäntyyli vei hänet konkurssin partaalle. Suuressa epätoivossaan hän päätti lopettaa elämänsä. Ratkaisevalla hetkellä huoneeseen astui tuntematon mies, joka pyysi lupaa vuokrata ylin kerros suuria juhlia varten. Muukalainen lupasi maksaa kuninkaallisesti, mutta sillä ehdolla, ettei kukaan saisi seurata juhlia. Sopimuksen rikkojaa odottaisi kuolema. Sovittuna aikana talon eteen saapuivat vaunut ja valot syttyivät ikkunoihin. Kuului musiikkia, ja koko talo kaikui iloisista äänistä ja tanssiaskelista. Juhlat päättyivät aamunkoitteessa.

Talonomistajan varallisuus ja aiempi elämäntapa palautuivat ennalleen. Samaan aikaan talossa kuoli yhtäkkiä palvelija, joka ehti ripittäytyä paikalle kutsutulle papille ja kertoa, että oli salaa seurannut paholaisen häitä.

Osoitteessa Rataskaevu 16 sijaitsevan talon julkisivussa on edelleen outo yksityiskohta: kolmannen kerroksen vasemmanpuoleisen ikkunan takana on seinä. Kadulta katsottuna näyttää siltä, että ikkunan edessä olisi verho, mutta oikeasti kyseessä on seinämaalaus. Legendan mukaan omistaja sulki huoneen oven ainiaaksi. Piilottaakseen suljetun huoneen hän maalautti umpeen muuratun ikkunan eteen verhon.

Rataskaevu 16:ssa toimii samanniminen ravintola, joka on erittäin suosittu sekä paikallisten että turistien keskuudessa. Jos kysyt, jokainen ravintolan tarjoilija kertoo sinulle ylpeydellä talon kummitustarinan.

Ostaessasi lipun Kiek in de Kökin linnoitusmuseoon voit hyvällä tuurilla tavata aaveita Neitsyt- tai Tallitornissa sekä Lyhyen jalan (Lühike jalg) porttitornissa.

Neitsyttorni on ollut puolustustoiminnan lisäksi taiteilijoiden koti ja samannimisen kahvilan viihtyisä ajanviettopaikka. Aika ajoin on kuultu karheaäänistä laulua ja sotilassaappaiden töminää kiviportailla, tornin alla sijaitsevasta viinikellarista taas on kuultu juhlinnan ääniä. On myös nähty repaleisiin vaatteisiin pukeutunut mieshahmo istumassa pöydän ääressä ja havaittu kynttilöiden salaperäistä katoamista ja uudelleen ilmaantumista.

Tallitorni sijaitsee Neitsyttornin ja Lyhyen jalan porttitornin välissä. Tallinnan väitetysti vanhin muistiin kirjattu kummitusjuttu on löydetty kaupungintalon pöytäkirjasta vuodelta 1626. Sen mukaan korkea-arvoisen raatiherran poika rikkoi moraalisia normeja ja suoritti vankeusrangaistuksen Tallitornissa. Tallitorni oli korkea-arvoiselle nuorellemiehelle tarpeeksi mukava paikka, mutta siitä huolimatta hän pyysi saada siirron muualle – hänen mukaansa tornissa nimittäin kummitteli. Myös nuorenmiehen seuraksi lähetetty palvelija ja poikaansa tapaamaan tullut äiti vahvistivat nähneensä tornissa epätavallisen kauhistuttavia haamuja.

Keskiajalla ja sen jälkeenkin Tallinnan muodostivat virallisesti kaksi erillistä kaupunkia: alakaupunki, jossa oli voimassa Lyypekin kaupunginoikeus, ja yläkaupunki eli Toompea, jossa päti paikallisen hallitsijan, lääninherran oikeus. Nämä kaksi kaupunkia oli erotettu toisistaan porteilla, jotka suljettiin yöksi. Portit ovat menettäneet alkuperäisen merkityksensä, mutta porttitornit ovat edelleen vankasti paikoillaan. Molemmat tornit ovat myös vanhankaupungin kuuluisia kummitustaloja.

Lyhyen jalan porttitornissa osoitteessa Lühike jalg 9 nähdään ajoittain Mustan munkin levoton haamu. Legendan mukaan hän ansaitsi elinaikanaan elantonsa pyövelin avustajana. Sovittaakseen verisen työnsä miehestä tuli munkki. Kuoleman jälkeen hänen sielunsa ei kuitenkaan saanut rauhaa, vaan ilmestyi ihmisille rukoilevana näkynä, toisinaan taas kiusanhenkenä. Öisin porttitornissa on nähty seiniin heijastuvia verisiä miehen kasvoja, repaleisiin vaatteisiin pukeutuneita tanssivia munkkeja ja kalkkikiviseinistä ulos lipuvia purjelaivoja.

Tällä hetkellä Lyhyen jalan porttitornissa vaikuttaa vanhaa musiikkia soittava Hortus Musicus -yhtye, jonka kaunis barokkimusiikki yhdessä tornin kirkollisen siunaamisen kanssa ovat vihdoin rauhoittaneet Mustan munkin.

Pitkän jalan porttitornia osoitteessa Pikk jalg 3 ovat käyttäneet kotinaan sekä taiteilijat että aaveet. Eräs tunnettu taiteilija ja julkisuuden henkilö huomasi torkuilta herätessään jonkun tarkkailevan häntä. Avatessaan silmänsä hän näki hätkähdyttävän näyn: jättiläismäisen valkoisen hahmon leijumassa ilmassa ilman päätä.

Lyhyen jalan porttitornin kupeessa, Suomen suurlähetystön rakennuksessa, kummittelee ja availee ovia muuan Musta paroni. Näkyvillä on vain huoneissa liikkuva kynttilä – sen kantaja pysyy aina näkymättömänä. Koska rakennus on aikanaan kuulunut von Üexküllin aatelisperheelle, saattaa kummitus olla vanha paroni von Üexküll itse. Toisen version mukaan kyseessä on talossa työskennellyt, paholaiselta taitonsa saanut kultaseppä. 

Mustapäiden veljeskuntaan kuului keskiajalla rikkaita poikamieskauppiaita.

Nykyään tämä historiallinen rakennus toimii konserttipaikkana ja kotina Tallinnan filharmonialle, jonka alaisuudessa toimivat myös Birgitta-musiikkifestivaali, jazzklubi TAFF Club ja Tallinnan kamariorkesteri. Mustapäiden talon työntekijät ovat kuulleet talossa selittämätöntä portaiden narinaa ja veden vetämistä tyhjässä wc:ssä sekä nähneet leijuvia mieshahmoja huppuineen. Kummittelua selitetään sillä, että aikoinaan mustapäät tuomitsivat lakia rikkoneita veljiään ankarasti tässä talossa, ja henkensä menettäneet vaeltavat sen käytävillä yhä tänä päivänä.

Tallinnan kaupunkielämän museon päärakennuksen työntekijöiden kerrotaan aistineen aavemaisen valkoisen daamin hengityksen ja jääkylmän käden. Talon kummitus etsii kuulemma kadonnutta lastaan. Talossa on myös ovi, jonka kahva liikkuu joskus itsestään, ja myös entisen kauppiaan talon piian kerrotaan kummittelevan silloin tällöin rakennuksessa. kaupunkielämän museon kellarissa on keskiaikainen kaivo, johon on saatettu heittää teloitettujen ihmisten ruumiita. Ei siis ihme, että vakavat teot vaikuttavat yhä koko taloon.

 

Aaveita tai ei, Tallinnan kaupunkielämän museo on paikka, jonka viidessä kerroksessa esitellään Tallinnan historiaa muinaisajan lopusta aina Viron uudelleenitsenäistymiseen asti.

 

Kummitusjutut ovat osa kaupunkilegendoja, jotka paisuvat ja muuttuvat sitä värikkäämmiksi, mitä luovempi kertoja on. Kaikkein jännittävintä on osallistua tietenkin itse jollekin Tallinnan legendoista ja aaveista kertovalle opastetulle kierrokselle.