Vilkkaalla tapahtumakeskuksella on takuuvarma paikka virolaisten sydämissä – onhan se Viron itsenäisyyden palauttamiseen johtaneen laulavan vallankumouksen areena.
Vuonna 1988 Viron ns. laulava vallankumous eli Laulukentällä pidetyt massiiviset neuvostovastaiset joukkomielenosoitukset ja yhteislaulutilaisuudet sysäsivät maan itsenäisyyden tielle.
Laulukentällä on vuonna 1959 rakennettu laululava sekä useita sisähalleja, joissa järjestetään suurkonsertteja ja -tapahtumia ympäri vuoden.
Kuuluisin Laulukentän tapahtumista on viiden vuoden välein järjestettävä laulu- ja tanssijuhla, mieliinpainuva ja koskettava kuorolaulun ja kansantanssin suurtapahtuma, jossa on esiintyjiä jopa 34 000 ja yleisöäkin 200 000.
Laululavan vieressä kohoaa 42 metriä korkea Laulukentän torni. Laulujuhlat alkavat tulen sytyttämisellä tornin huipulle. Tornin porraskäytävässä on esillä laulujuhlien historiasta kertova valokuvanäyttely ja näköalatasanteelta voi ihailla Suomenlahtea, mutta kirkkaalla säällä ja tornin uusilla kiikareilla ehkä Suomen rannikkoakin.
Kentällä on luonnon kukkula ja sen huipulla Gustav Ernesaksin patsas. Hän oli säveltäjä ja kuoronjohtaja, jonka teokset ovat osa virolaisten identiteettiä. Ernesaksin tuotantoa voi kuunnella läheisellä ”laulupenkillä”. Pysähdy siis hetkeksi nauttimaan kauniista näköalasta ja kuuntelemaan laulujuhlien suosituimpia kappaleita.
Laulukentällä on myös betonipatsas Cromatico, joka on visuaalinen esitys kromaattisesta asteikosta (eli pianon mustista ja valkoisista koskettimista). Herkkä ja opettavainenkin veistos kuljettaa sinut läpi 12 puolisävelaskeleen eli kokonaisen oktaavin. Taideteos auttaa kokemaan ja ymmärtämään tilan ja musiikin taajuuksien suhdetta.