Lasnamäki – Tallinnan nuorin ja vanhin kaupunginosa

Tallinnan historia alkoi 400- tai 500-luvulla Irun linnavuoresta, joka sijaitsi Piritajoen mutkassa niemellä, joka on jopa 20 metriä korkea ja melko jyrkkä. Vallihaudan ja penkereen jäännökset ovat säilyneet tähän päivään asti, ja linnavuorta ympäröi maavalli, joka luo vaikutelman läpäisemättömyydestä.

Irun linnavuori paloi ja hylättiin 1000-luvulla, ja Toompean linnavuoresta tuli tämän rannikko-osuuden ja Räävelin (nykyisen Tallinnan) alueen tärkein linnoitus. Toompea sijaitsee Tallinnan vanhassakaupungissa, yhdeksän kilometriä Lasnamäestä länteen.

Lasnamäen historia osana Tallinnaa alkoi 13. toukokuuta 1265, kun Tanskan kuningatar Margarete Sambiria perusti toimikunnan määrittämään ja vahvistamaan kaupungin ja kuninkaallisten kartanoiden rajat. Nykyinen Lasnamäki sijaitsi lähes kokonaan kaupungin rajojen sisäpuolella.

Nimi ”Lasnamäki” (saksaksi Laksberg) mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1371 muodossa ”Lakeder bergh” eli Lagedinmäki, josta on peräisin myös arkaainen venäläinen nimi ”Laksbergskaja gora”. Nykyisen kaupunginosan alue oli tuolloin harvametsäistä joutomaata, jossa oli soita ja viljelykelvotonta maata. Joutomaa muokattiin laidun- ja niittykäyttöön, ja osa niitetystä heinästä annettiin luostareille, osa kaupungin virkamiehille. Vuonna 1521, uskonpuhdistuksen jälkeen, luostarimaat siirtyivät köyhäintaloille. Näille maille perustettiin myös kaupunkikartanoita, joita annettiin vuokralle 1900-luvun alkuun asti.

Lasnamäen kiehtovin maamerkki, joka on säilynyt keskiajalta, on kalkkikivijyrkänne. Tällä alueella louhittiin kiveä 1200-luvulta 1960-luvulle asti. 1300-luvulla Räävelistä tuli kivikaupunki: kaupunginmuurit, kirkot ja porvarien talot rakennettiin kivestä. Kalkkikivi on Tallinnassa ja Pohjois-Virossa tärkeä rakennusmateriaali, koska sitä on runsaasti. Baltian klintti on Pohjois-Viron rannikkoa pitkin ulottuva kalkkikivitasanne, joka päättyy 40–50 metriä korkeisiin kalliotörmiin.

Lasnamäen klintti on osa laajempaa klinttiä, ja sen laelta avautuu upea näkymä merelle ja vanhankaupungin torneille. Suosittelemme kävelyä Lasnamäen luontopolulla (osoite: Paekalda tänav 5), jolta näkyy kauniita näkymiä ja viehättäviä kalliomuodostelmia. Se on luontokohde, jossa voit nauttia näkymästä kalliojyrkänteille, joissa keväällä ja lopputalvella on pieniä jääseinämiä, useita metrejä korkeille kalkkikivijaksoille ja kauniille sekametsälle.

Näin löydät perille:

Bussit 13, 29, 60, 63 – pysäkki Paevälja.

1400-luvun lopulla goottilainen tyyli saapui Rääveliin. Sitä kutsutaan nykyisin Tallinnan gotiikaksi. Sen tunnusmerkkinä on paikallinen kalkkikivi, joka on vaikeasti työstettävissä, mikä vaikutti osaltaan ainutlaatuisen rakennustyylin kehittymiseen. Tallinnan gotiikan vaikutus näkyy Suomen sakraaliarkkitehtuurissa Turun tuomiokirkossa ja jopa Venäjän Veliki Novgorodin arkkitehtuurissa.

Muurarien asumus sijaitsee nykyisellä Majaka-kadun alueella. Muihin kaupungin historiallisiin alueisiin verrattuna Majakan alueella on eniten kivirakennuksia. Sen kadunnimetkin kuvastavat tätä historiaa: Pallasti tänav (Painolastinkatu), Kivimurru tänav (Louhoskatu) ja Lubja tänav (Kalkkikatu). Nauti vierailusta vanhoihin louhoksiin, joissa nykyään sijaitsee Paepark eli Kalkkikivenpuisto (osoite: Paepargi tänav 21).

Näin löydät perille:

Bussit 31, 39, 42, 67 – pysäkki Kumu; bussi 39 – pysäkki Pallasti.

1700- ja 1800-luku jättivät jälkensä Lasnamäen nykyiseen ilmeeseen. Vuonna 1721 Pietari Suuri otti Viron ja Räävelin kokonaan haltuunsa. Hän oli jo vuonna 1714 ostanut Lasnamäen juurella sijaitsevan Fonnentalin kesäkartanon, josta tuli ensimmäinen asuntonsa Räävelissä. Vuonna 1718 Pietari Suuri ryhtyi rakentamaan uutta palatsia kesäasuntonsa lähelle, Lasnamäen rinteen alapuolella sijaitsevaan metsikköön. Palatsin aluetta kutsuttiin myöhemmin Katariinanlaaksoksi: Jekaterinental (venäjäksi), Katharinental (saksaksi) tai Kadriorg (viroksi).

Keisarinpalatsin rakentaminen määritteli Kadriorgin kaupunginosaa, mutta sillä oli hyvin vähän vaikutusta Lasnamäen kaupunginosaan. Merkittävintä oli ehkä se, että Pietari tykkäsi kiivetä Lasnamäen kalliolle ja tarkkailla merta, sataman rakentamista ja Ruotsin laivastoa, joka ilmestyi toisinaan Räävelin redille. Paikalle, jossa Pietari kiipesi jyrkänteelle, rakennettiin myöhemmin portaat, joita kutsutaan nykyään ”Katariinanportaiksi” (osoite: Weizenbergi tänav 32a).

Näin löydät perille:

Bussit 31, 39, 42, 67 – pysäkki Kumu (Valge tänav, Laagna tee)

Vuonna 1795 alkoi sotilasalueen rakentaminen kenraalikuvernööri Repninin ja amiraali Tšitšagovin valvonnassa. Siihen kuului seitsemän kasarmia ja apurakennuksia sekä kirkko ja tähtitorni, jossa vuosina 1828–1829 toimi tähtitieteilijä Ferdinand von Wrangel. Neustadt eli ”uusi kaupunki”, kuten kaupunkilaiset sitä kutsuivat, rakennettiin nopeasti mutta melko huonosti, ja vuonna 1834 kasarmit päätettiin myydä romuksi.

Alueella ovat säilyneet kalkkiuunin jäännökset vuodelta 1840. Monille kaupunkilaisille niistä on tullut näköalatasanne (osoite: Narva maantee 126) tai romanttisia raunioita, eikä syyttä: tätä aluetta kutsuttiin romantiikan aikana ”Sudenrotkoksi” (Hundikuristik). Sen aiempi nimi ei kuitenkaan ollut yhtä runollinen – ”Mördersgrube” eli ”Rosvoluola”.

Näin löydät perille:

Bussi 39 – pysäkki Hundikuristiku; bussit 29, 35, 39, 40, 44, 49, 60, 63, 66 – pysäkki Lasnamägi (kävele vähän takaisin Narva maanteetä pitkin).

1800-luvun lopulla Lasnamäki oli katajan peittämää joutomaata. Silti juuri täällä nousi vuonna 1881 Räävelin ensimmäinen kuumailmapallo. Vuonna 1884 ”joutomaata” käytettiin kaupungin raviratana, ja vuonna 1908 täällä pidettiin Tallinnan ensimmäinen jalkapallo- ottelu.

Lasnamäen työväen kaupunginosa syntyi 1900-luvulla. Vanhojen louhosten tilalle alkoi kohota tehtaita. Silloin työpäivä oli melko pitkä, joten työntekijät pyrkivät asumaan lähellä työpaikkojaan – ja tontit olivat Lasnamäessä kolme kertaa halvempia kuin muissa kaupunginosissa.

Sikupilli on Lasnamäen vanhin osa. Se on kompakti puutaloalue, joka syntyi 1900-luvun alussa.

Näin löydät perille:

Raitiovaunut 2, 4 – pysäkki Majaka; bussit 39, 55 – pysäkki Majaka.

Vuonna 1913 valmistui tunnetun suomalaisen arkkitehdin Eliel Saarisen yleissuunnitelma Tallinnan kehittämiseksi, ja Lasnamäestä oli tarkoitus tulla osa kaupungin uutta keskustaa. Lasnamäen jyrkänteelle suunniteltiin rakennettavaksi oopperatalo ja Museoaukio sekä itäinen rautatieasema. Mutta näiden suunnitelmien ei ollut tarkoitus toteutua: ensimmäinen maailmansota ja sitä seurannut vallankumous estivät Saarisen suurisuuntaisten suunnitelmien toteutumisen.

Majakat ovat epäilemättä sellaisia asioita, jotka erottavat minkä tahansa rannikkokaupungin muista, ja vain harvat Euroopan pääkaupungit voivat ylpeillä näillä ikivanhoilla rakennuksilla kaupungin rajojen sisäpuolella. Tallinna on tässä mielessä ainutlaatuinen. Jos sivuuttaa sen, että merimiehet käyttivät keskiajalla maamerkkinä Pyhän Olavin kirkon tornia, Tallinnanlahden alueella on nykyään yhdeksän majakkaa, joista kolme on suuntamajakoita.

Laivat käyttävät Lasnamäen suuntamajakkaa suunnistamiseen Tallinnaan saapuessaan. Ensimmäinen majakka – Pohjois- eli Valkoinen majakka (osoite: Valge tänav 3) – rakennettiin Laksbergin kalliolle vuonna 1806, ja se rakennettiin uudelleen vuonna 1835.

Toinen majakka – Etelä- eli Punainen majakka (osoite: Pae tänav 16) – rakennettiin vuonna 1835 noin 1,2 kilometriä etelään, ja se rakennettiin uudelleen vuonna 1896. Merenkulun käsikirjoissa ne on lueteltu Tallinnan Etu- ja Takamajakkana.

Näin löydät perille:

• Pohjoismajakka: bussit 31, 42, 67 – pysäkki Kumu; bussi 39 – pysäkki Kumu (Katariinanportaat sijaitsevat vain kävelymatkan päässä).
• Etelämajakka: raitiovaunut 2, 4 – pysäkki Majaka põik, sitten jalkaisin Pae-kadulle; bussit 7, 12, 50, 58 – pysäkki Kiive.

Lasnamäki on kuin siivu neuvostoliittolaisesta menneisyydestä, ja se oli ideaalinen tulevaisuuden neuvostokaupunki, joka heijastaa aikansa tyyliä ja arkkitehtuuria. Nykyään on selvää, että elementtilähiön käsite on epäonnistunut. Kuitenkin 1970-luvulla tämäntyyppinen kehitys vaikutti innovatiiviselta ja lupaavalta.

Lasnamäki on kaupungin suurin ”nukkumalähiö”. Vuonna 1967 julistettiin kilpailu kaupunginosan suunnitelmasta. Sen arkkitehti Mart Port osallistui myös Slavutytšin kaupungin suunnitteluun, joka rakennettiin Tšornobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen Prypjatista evakuoitujen asuinpaikaksi.

Lasnamäen alue jaettiin osa-alueisiin, jotka oli tarkoitus ”ripustaa” tulevan pikaraitiotien varrelle kuin helmet naruun. Tätä varten kallioon louhittiin ura Laagna tee -nimistä liikenneväylää varten, jota paikalliset kutsuvat ”kanaaliksi”.

Pikaratikkaa ei ole toistaiseksi rakennettu, mutta ”kanaaliksi” osoittautui olevan täynnä elokuvallista charmia. Yleisesti ottaen Tallinnan eläväinen ulkomuoto on pitänyt sen jatkuvasti kysyttynä elokuvien kuvauspaikkana. Viime aikoina kansainväliset elokuvayhtiöt ovat kiinnittäneet huomiota Tallinnaan, myös Lasnamäkeen: täällä heräävät henkiin Itä-Euroopan tai Neuvostoliiton aikaiset kaupungit ja maat. Alueen maailmanlaajuinen elokuvamaine on kuitenkin nousussa: Hollywood-ohjaaja Christopher Nolanin elokuva Tenet, joka on kuvattu seitsemässä maassa, mukaan lukien Virossa ja Lasnamäen ”ojassa”, sai ensi-iltansa heinäkuussa 2020.

Näin löydät perille:

Mene bussilla Laagna tee -nimistä tietä pitkin ja jää pois pysäkeillä, joilla kuvattiin Tenet-elokuvaa. Bussit 7, 9, 12, 42, 46, 49, 67 – pysäkit Kotka kauplus ja Laagna; bussit 7, 12, 31, 42, 48, 58, 67 – pysäkki Taevakivi.