Musiikki on ollut tapa, jolla virolaiset ovat aivan alusta saakka pitäneet yllä kulttuuriaan ja yhteenkuuluvuuden tunnettaan. Ennen kirjoittamisen yleistymistä kulttuuriamme siirsivät sukupolvesta toiseen suulliset tarinat, joita esitettiin usein laulamalla. Laulujuhlat syntyivät siitä, että kansa tunsi yhteyttä maahamme ja yhtenäisyyttä osana kansallista heräämistä, mikä puolestaan johti maan itsenäistymiseen vuonna 1918. Siitä lähtien kun Tallinnasta tuli vuonna 1928 laulujuhlien koti, kaupunki on kantanut ja säilyttänyt kulttuuriamme yhdellä tärkeimmistä mahdollisista tavoista.
Tämä toistui kylmän sodan loppuessa ja Neuvostoliiton hajotessa, kun sadat tuhannet virolaiset kokoontuivat Tallinnan laulukentälle vastustamaan rauhanomaisesti hallitusta laulamalla.
Tallinna on myös säveltäjien ja uuden musiikin kaupunki, joka on nähnyt monen ainutlaatuisen musiikkityylin esiintuloa. Tallinnassa toimiessaan Arvo Pärt sai aikaan oman henkilökohtaisen tintinnabuli-tyylinsä, joka teki hänestä maailman esitetyimpien joukkoon kuuluvan elävän klassisen musiikin säveltäjän. Kuoleva runolauluperinne sai säveltäjä Veljo Tormiksen ansiosta tuoreen muodon, jolla oli yhteys taidemusiikkiin. Nykyään runolaulu on vaikuttanut useisiin musiikkityyleihin klassisesta pop- ja rockmusiikkiin.